Black & Blue

Time flies, enkä pysy mukana. En pysty ymmärtämään että helmikuu on lähes ohi.. Ensi viikolla alkaa opiskelut, vihdoinkin. Kyllä tähän tekemättömyyteenkiin on silti yllättävän hyvin tottunut, yllätin itseni siis.

Mulle kuuluu päällisin puolin ihan hyvää. Tehtiin tuossa tammikuulla yksi laskureissu Libereciin, vähän sai jännittää vuokrakamoja kun on viimeset 7 vuotta laskenut omalla laudalla, ja muutenkin. Eka kerta nyt on aina eka kerta, mut hyvinhän se sieltä lihasmuistista taas tuli. Ja ai et ku oli hienoo! Aurinko paisteli siniseltä taivaalta, pakkasta oli semmoset -5 ja puuteriakin löyty (ainakin aamusta) Viikonloppu laskettiin, ja kyllä se ekaan kertaan riittikin, oli kroppa sen verran jumissa. Oltiin viimeistä kertaa reissussa meidän vakioporukalla (+ 1 extra italialainen), kun Roberto lähti takasin kotiin. Myös Natalialle sanottiin hyvästejä samoihin aikoihin.. Haikeaa, haikeaa. Natalia oli kuitenkin ensimmäinen ystävä täällä Tsekeissä. Ollaan kyllä kevääksi suunniteltu reissua Puolaan, mikä toivottavasti, ja luultavasti myös toteutuu.

Helmikuun alussa käväisin Sannea moikkaamassa siellä Hollannissa. Täytyy sanoa, että reissu oli ehkä yksi parhaista ikinä. Ihan mahtavaa aikaa ja mahtavia ihmisiä... Pyörittiin lähinnä akselilla Einhoven-Maastricht-Bergejk...niin ja Belgiassakin vietettiin yksi ilta. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan oli tarkoitus käydä myös Damissa, mutta sitten lopulta päätettiiin jättää se väliin. Eikä sinänsä harmita. Oli niin siistiä vaan hengata Sannen, Sannen perheen ja kavereiden kanssa ilman mitään paineita. Damiin ehtii myöhemminkin. Hienoa oli, hollantilaiset ihmiset on ihan mahtavia. Eikä itse Hollannissakaan mitään vikaa tietenkään ole.

Hollannin reissun jälkeisistä fiiliksistä tultiinkin sitten alas aika vauhtia. Juuri ennen lähtöä sain kuulla että Raita oli kuollut. Auto-onnettomuudessa lähellä Ostravaa. Asia jota on niin vaikea ymmärtää ja käsittää...ja joka on niin väärin, ja niin epäreilua. Just asking why? Just ennen joulua suuniteltiin kahvitteluja, ja mitä nyt? Ei mitään. Jotenkin niin epätodellista. Kuinka pienestä elämä voikaan olla kiinni...Ja miten yhtäkkiä kaikki voi muuttua.

Olette rakkaita.


// These two months have passed by so fast, that I cannot follow. Well, it has been quite easy, easier than I though. I surprise myself, sometimes.

I'm quite fine here. We went to Liberec with Satu, Oli & Roberto (+ 1 extra italian) It was so great to snowboard.. I was a little bit worried, how it's going to be after one year, in a strange place with strange equipments, but everything went well and the weather was perfect! Of course we had some pain afterwards, but it's worth it for sure. So, it was a nice trip, but also our last trip with Roberto.. He went back home, as Natalia.. Sad, she was my first friend here. But we're planning trip to Poland, and I hope we really do it! I'm sure.

In the beginning of february I went to Holland, to visit Sanne. It was wonderful trip, one of the best for sure! No doubt about that. Such a great time with such a great people.. So niiice, I liiike, like one of Sanne's friend says. We were in area Eindhoven-Maastricht-Bergejk.. And also a little bit Belgium! In the beginning, we were planning to go to Amsterdam, but in the end we decided not to go. And it was better, I can go to amsterdam whenever I want. It was so great just to hang around with Sanne, and with her parents and friends. And with her lovely dog! Dutch people are great, and there's nothing bad in Holland either.

On monday, when I was coming back from Holland, I heard such a bad news.. Raita was dead. She's from my university, and also doing erasmus in Prague.. She died in a car-accident near Ostrava. It's something what is very difficult to understand. So unfair and so wrong. Just asking why? I don't understand.

Love you.